Elämäni vaiheetisojuuso.png


1950-luku

Synnyin vuonna 1951, siis juuri ja juuri vuosisadan jälkipuoliskolla. Vanhempi veljeni (joka on jo kuollut) ja minä saimme kokea ne haitat ja vastoinkäymiset, jotka vasta kuusi vuotta aikaisemmin päättynyt maailmansota aiheutti moniin muihinkin koteihin: hiljaisen, sodassa särkyneen isän ja ylikuormittuneen, turvattoman äidin kasvatettavina me vartuimme.


1960-luku

Kasvoin mieheksi, tulin ylioppilaaksi, kävin armeijan ja rakastuin ensimmäisen kerran elämässäni (tulisesti, kuten nuoruuteen kuuluu).


1970-lukubasisti.jpg

Opiskelin Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksella, Konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa: musiikin ja säveltapailun teoriaa, yksinlaulua sekä pianon, pilliurkujen ja kontrabasson soittoa. Samaan aikaan työskentelin tanssimuusikkona eri yhtyeissä (Anneli Huovinen, Maarit, Tumba Tamminen, Pekka Lumme) ja säestin keikoilla monia silloisia julkkiksia, Irwin Goodmanista Laila Kinnuseen.

Raskas elämänrytmi otti veronsa ja opiskeluni loppuivat kesken, muutaman vuoden lupaavan alun jälkeen. Toimin aikani vapaana muusikkona, kunnes vuonna 1976 sain vakituisen työn Pasilan Pöllölaaksossa, Mainos-Television (nykyisin MTV 3) musiikkiäänittäjänä. Tapasin monia hienoja muusikoita ja sain oppia studiotyötä sen ajan vanhoilta mestareilta, kuten Rauno Lehtiseltä, Jaakko Salolta ja George de Godzinskyltä.

Vakiintuneen aseman myötä avautui tilaisuus perheen perustamiseen, kun tapasin viehättävän ja lupsakan Hilkka-neidin, sittemmin morsiameni, nykyään vaimoni ja poikani äidin. Atte-poikamme on hänkin jo aikuinen ja valinnut itselleen oman elämänkumppaninsa Jennin.


1980-lukuristi.png

Työskennellessäni MTV:llä koin elämäni kaikkein suurimman mullistuksen, jonka merkitys tulevaisuudelleni oli jopa suurempi kuin avioliiton ja perheen; tulin uskoon keväällä 1983. Tästä saan osaksi kiittää uskovaa kameramiestä Keijoa, joka antoi luettavaa ja selvitteli asioita kanssani. Samalla alkoi jo 40 vuotta kestänyt vaellukseni Jeesuksen opetuslapsena.

Myös avioliittomme kestävyys ja mielekkyys ovat saaneet lisänostetta hyvästä kristillisestä opetuksesta. Erityisen paljon sitä saadaan kuuluisilla Pieksämäen kesän avioliittoleireillä, joille osallistuimme ensin leiriläisinä ja oppilaina kuutena vuotena. Sittemmin siirryimme töihin saman järjestön palvelukseen, Hilkka lastenhoitajaksi ja minä muusikoksi ja leirin ylistysmusiikin johtajaksi.

Vuonna 1985 innostuin uudesta aatteesta, paikallisradiotoiminnasta, ja pestauduin  juuri perustettuun yritykseen nimeltään Radio YKKÖNEN – Radio ETTAN. Se oli 11 vuoden toimiaikanaan Suomen suurin kaupallinen radioasema noin 50 miljoonan silloisen markan liikevaihdollaan. Valitettavasti tämä raskas kulurakenne ja puolisatapäinen henkilökunta koituivat myös Ykkösen lopulliseksi kohtaloksi silloin, kun 90-luvun alun suurlama iski.

Sitä ennen ehdfn kuitenkin äänittää paljon mainosmusiikkia ja erityisesti konsertteja. Radio Ykkösellä oli hieno, digitaaalinen ulkolähetysauto, minun erityisesti musiikin äänittämiseen suunnittelemani. Radion musiikkiäänittäjänä minulle tarjoutuikin hienoja mahdollisuuksia äänittää lavalla monia maailmanluokan tähtiä, Paul Ankasta Jose´ Carrerasiin ja Pietarin Filharmoonikkoihin (sekä toki myös paljon kotimaisia staroja, Eero Raittisesta Mikko Alataloon).

Musiikillisesti tämäkin aika elämässäni oli rikasta ja opin paljon.


1990-lukur1.gif

Radio Ettan meni manan majoille (= konkurssiin) vuonna 1996, jopa niinkin naurettavasta syystä kuin maksamattomien musiikin soittomaksujen johdosta (jotka kylläkin radioyhtiön oman talouspäällikön mukaan oli maksettu).

Kyllähän Teosto ja Gramex toki ovat tehneet paljon ihan hyvääkin työtä muusikoiden etujen ajamiseksi, mutta vauhtisokeus taisi kyllä iskeä tällä(kin) kertaa, kuten myöhemmin taksimusiikin ja internet-soiton korvausten aiheuttamissa julkisissa riidoissa. No, ainakin yksi iso alan edelläkävijä saatiin nurin :-(


2000-lukumietteet.jpg

Uuden vuosituhannen ensimmäinen vuosikymmen (itse asiassa 13 vuotta) kului minulta äänityön studiomestarina ja opettajana Helsingin Ammattikorkeakoulussa.

Työnantajamme muutti nimeään ensin Stadiaksi ja sitten Metropoliaksi, mutta työni jatkui samanlaisena. Suoritin työn ohessa taideopettajan erikoistumisen  ja medianomitutkinnon, tapasin satoja kiinnostavia nuoria ihmisiä sekä opetin audioteknistä teoriaa ja äänityksen perustekniikkaa...lähinnä painottamalla terveen järjen käyttöä myös äänituotannossa.

Akateemisena vaihdokkina matkustelin myös paljon eri Afrikan maissa opettamassa äänitystä ja rakentamassa studioita, mikä oli hyvin rikasta ja opettavaista aikaa minullekin.


2010-luku

urkuri.jpg

Jäin ammattikorkeakoulusta varhaiseläkkeelle vuonna 2013 ja palasin takaisin alkuperäiseen ja rakkaimpaan ammattiini, muusikoksi. Seuraavana vuonna muutimme Savonlinnaan, jolloin aloin säveltää lauluja ja perustin myös tämän sivuston jukkalaaksonen.com.

Voisi kysyä, miksi olen alkanut "päätoimisen" musiikin tekemisen vasta näinkin myöhään. Eikö urasta olisi saanut enemmän irti ja parempaa aikaan, jos olisi seurannut kutsumustaan jo nuorena tai olisi aloittanut viimeistään keski-iällä, kuten ns. paremmilla säveltäjillä kai on tapana tehdä?

Yksi selitys siihen on se, että nuorempana oli kyllä taitoa ja tekniikkaa, mutta ei mitään sanottavaa. Maailmassa on jo nyt aivan tarpeeksi musiikkia, joten siihen ei kannata mitään lisätä enää määrällisesti, vaan ainoastaan laadullisesti.

Sanotaan, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten, mikä nykyään onkin surullisen selvästi kuultavissa, kun soitinten ja äänityslaitteiden hintataso on laskenut jokamiesluokkaan. Hyvin soitettua ja erinomaisesti äänitettyä musiikkia julkaistaan nykyisin enemmän kuin koskaan ennen. Kuitenkin HYVÄÄ MUSIIKKIA julkaistaan nykyään aivan yhtä vähän kuin aina ennenkin. Se seikka, että lähes kaikilla muusikoilla on mahdollisuus hankkia laadukkaita soittokoneita ja tuotantovälineitä, ei automaattisesti tee näistä muusikoista kypsiä, tarpeeksi elämää nähneitä ja oman sanomansa pohtimiseen pystyviä ihmisiä. Siksi kai minäkin odotin niin kauan, että itsekritiikkini vihdoin antoi minulle tilaa aloittaa, varsinkin kun oma toimeentulo ei ole suoraan säveltämisestä kiinni (säästyy joululaulujen teolta :).

Sitäpaitsi, onhan tämä nykyinen Macilla, iCloudilla, iPadilla ja DropBoxilla työskentely ihan eri tavalla tuottavaa kuin se vanhanaikainen kelamankkojen ja analogimiksereiden kanssa puljaaminen, jonka äänittäjän urani alkuvuosina ensiksi opettelin. Itse asiassa muistan hyvin vielä senkin ajan, jolloin, noin parikymmentä vuotta sitten, kirjoitin itsekin nuotteja lyijykynällä nuottipaperille – mikä ei nykyään tulisi mieleenikään...silloin muuten myös valmiiksi miksatut masternauhat lähetettiin pahvilaatikoissaan postipaketteina!  

Teknisten työtapojen osalta olenkin saanut itse työssäni nähdä koko musiikki- ja audioalan historiallisen suuren muutosvyöryn, ylimenon täysin analogisesta täysin digitaaliseen tuotantotekniikkaan, enkä missään nimessä haluaisi enää ikinä palata takaisin siihen entiseen epätäydellisyyteen ja jatkuvaan vehkeiden säätämiseen! Retroilijat ja hifistit ovat sitten ihan erikseen, itse en kuitenkaan kuulu kumpaankaan rotuun.


...ja tarina jatkuu.