TEKIJÄNOIKEUS 

Nykyajan monimuotoinen tietoliikenne ja useissa internetin latauspalveluissa, kuten YouTubessa, tarjolla olevat, luvattomasti kopioidut (lue: varastetut) musiikkiäänitteet ovat johdattaneet monia siihen luuloon, että tekijänoikeus on jotenkin vanhentunut käsite ja että kaikki koskaan julkaistu musiikki olisi kenen hyvänsä vapaasti käytettävissä ilman rajoituksia.

 

Näin ei kuitenkaan ole; kaupalliset musiikkiteokset (sävellykset, sovitukset, sanoitukset ja äänitteet) ovat aina tekijänoikeuksilla suojattuja. Tekijä voi joko hallinnoida omia oikeuksiaan itse (mikä on hankalaa ja aikaa vievää) tai luovuttaa niiden oikeuksien valvonnan tätä tarkoitusta varten perustetulle taholle. Suomen musiikkikentässä tällaisia tahoja ovat TEOSTO ja GRAMEX. Teosto valvoo itse teosten perusoikeuksia ja Gramex puolestaan valvoo niistä tehtyjen tallenteiden (kuten CD-albumeiden) oikeuksia.

 

Nykyään sekä Teosto- että Gramex-lupien liikenne on keskitetty yhdelle pohjoismaiselle elimelle nimeltään NCB (Nordc Copyright Bureau). Sen toimisto sijaitsee Tanskassa. Luvat haetaan internetin välityksellä (verkkokaavakkeella) ja maksetaan saman tien luottokortilla. Pankin tiliotteesta saatu kuitti on sitten se virallinen lupa.

 

Lupa tarvitaan lähes aina, kun musiikkia levytetään; ainoa poikkeus tähän on vanha musiikki (lupia ei tarvita, jos säveltäjän kuolemasta on kulunut kauemmin kuin 70 vuotta). Samalla hakemuksella haetaan lupaa sekä alkuperäisen teoksen tallentamiseenettä sen soitintamiseen.

 

TALLENTAMINEN

tarkoittaa sitä, että teoksesta tehdään uusi kappale (esimerkiksi CD), jota sitten monistetaan sellaisenaan tarvittava määrä.

 

SOVITTAMINEN

tarkoittaa sitä, että teokseen tehdään jotain uutta tai sitä muutetaan jotenkin (teokseen sävelletään uusi alkusoitto, muutetaan sen osien järjestystä, kirjoitetaan siihen uusia sanoja yms). Sovittaminen vaatii AINA erillisen, kirjallisen sovitusluvan.

 

SOITINTAMINEN

tarkoittaa sitä, että teos säilytetään muuten ennallaan, mutta se voidaan äänityksissä soittaa myös joillakin muilla kuin alkuperäisen äänitteen soittimilla (esimerkiksi pianoteosta voidaan soittaa uruilla, lauluteos voidaan pelkästään soittaa ilman laulajia yms).

NCB:ltä verkossa saatava tallennuslupa sisältää soitinnusluvan, MUTTA EI sovituslupaa.

Pelkkä soitinnuslupakin tarkoittaa sitä, että alkuperäinen, suojattu musiikki on joka tapauksessa sitä uudelle äänitteelle  versioitaessa aina SOITETTAVA UUDELLEEN, vaikkakin (lähes) samanlaisena. Esimerkiksi kaupoissa myytävien säestysmusiikkilevyjen ("karaoke") musiikkitaustoja ei saa sellaisinaan kopioida uudelle äänitteelle uudelleen laulamista varten; se on tekijänoikeusrikos.

 

Jukan Sävel tekee korvauksetta Teosto/NCB-anomukset asiakkaan puolesta.

Asiakas joutuu silti maksamaan (kuittia vastaan) tallennusluvan hinnan. Se on kuitenkin huokeahko, useimmiten vain muutamia kymmeniä euroja ja kokonaiselta albumiltakin se on yleensä alle 100 euroa.

 

Omien levyjensä myyntiä harkitsevan tuottajan on tärkeää ottaa huomioon myös se seikka, että tallennusluvan hinta riippuu aina LOPULLISTEN ÄÄNITTEIDEN MYYNTIHINNASTA, samoin kuin MYYTÄVÄN LEYERÄN SUURUUDESTA.

Kaikkein halvimmat luvat ovat niillä äänitteillä, joita jaellaan kuulijoille aivan ilmaiseksi (kuten joululahjalevyt). Maksullisilla levyillä tallennusluvan osuus on 7,4 prosenttia koko levyerän myyntihinnasta. Lisäksi myytäviä äänitteitä koskee arvonlisävero (ALV), jonka suuruus on 23 prosenttia.