TEKIJÄNOIKEUS 

Nykyajan monimuotoinen tietoliikenne ja useissa internetin latauspalveluissa, kuten YouTubessa, tarjolla olevat, luvattomasti kopioidut (lue: varastetut) musiikkiäänitteet ovat johdattaneet monia siihen luuloon, että tekijänoikeus on jotenkin vanhentunut käsite ja että kaikki koskaan julkaistu musiikki olisi kenen hyvänsä vapaasti käytettävissä ilman rajoituksia.

 

Näin ei kuitenkaan ole; kaupalliset musiikkiteokset (sävellykset, sovitukset, sanoitukset ja äänitteet) ovat aina tekijänoikeuksilla suojattuja. Tekijä voi joko hallinnoida omia oikeuksiaan itse (mikä on hankalaa ja aikaa vievää) tai luovuttaa niiden oikeuksien valvonnan tätä tarkoitusta varten perustetulle taholle. Suomen musiikkikentässä tällaisia tahoja ovat TEOSTO ja GRAMEX. Teosto valvoo itse teosten perusoikeuksia ja Gramex puolestaan valvoo niistä tehtyjen tallenteiden (kuten CD-albumeiden) oikeuksia.

 

Nykyään sekä Teosto- että Gramex-lupien valvonta on keskitetty yhdelle yhteispohjoismaiselle elimelle nimeltään NCB (lyhenne tarkoittaa kielestä riippuen joko Nordisk Copyright-Byrå tai Nordc Copyright Bureau). Sen päätoimisto sijaitsee Tanskassa, mutta sillä on yksi päätoiminen etätyöntekijä myös Suomessa. Luvat haetaan internetin välityksellä (verkkokaavakkeella) ja maksetaan saman tien verkossa luottokortilla. Pankin tiliotteesta saatu kuitti on sitten virallinen tallennuslupa.

 

Tämä lupa tarvitaan lähes aina, kun musiikkia levytetään; ainoa poikkeus tähän on vanha musiikki (lupia ei tarvita, jos säveltäjän kuolemasta on kulunut yli 70 vuotta). Samalla hakemuksella haetaan lupaa sekä alkuperäisen teoksen tallentamiseen että sen sovittamiseen.

 

TALLENTAMINEN

tarkoittaa sitä, että teoksen audio- tai videotallenteena tehdään aivan uusi alkuperäiskappale (esimerkiksi uusi audiotiedosto tai CD-master), jota sitten monistetaan sellaisenaan tarvittava määrä tai jaellaan verkkoyhteyden kautta kuluttajille.

 

SOVITTAMINEN

tarkoittaa sitä, että teokseen tehdään jotain uutta tai sitä muutetaan jotenkin (teokseen sävelletään uusi alkusoitto, muutetaan sen osien järjestystä, kirjoitetaan siihen uusia sanoja yms). Sovittaminen vaatii AINA erillisen, kirjallisen sovitusluvan.

 

SOITINTAMINEN

tarkoittaa sitä, että teos säilytetään muuten ennallaan, mutta se voidaan äänityksissä soittaa myös joillakin muilla kuin alkuperäisen äänitteen soittimilla (esimerkiksi pianoteosta voidaan soittaa uruilla, se voidaan transponoida toiseen sävellajiin, lauluteos voidaan pelkästään soittaa ilman laulajia yms). Tällaiseen soitintamiseen ei tarvita erillistä lupaa, mikäli teoksen rakenne ei oleellisesti muutu.

NCB:ltä verkossa saatava tallennuslupa sisältääkin jo soitinnusluvan, MUTTA EI sovituslupaa.

Pelkkä soitinnuslupakin tarkoittaa sitä, että alkuperäinen, suojattu musiikki on joka tapauksessa sitä uudelle äänitteelle  versioitaessa aina SOITETTAVA UUDELLEEN, vaikkakin (täyson tai lähes) samanlaisena. Esimerkiksi kaupoissa myytävien säestysmusiikkilevyjen ("karaoke") musiikkitaustoja ei saa sellaisinaan kopioida uudelle äänitteelle uudelleen laulamista varten; se on tekijänoikeusrikos.

 -----

Omien levyjensä myyntiä harkitsevan tuottajan on tärkeää ottaa huomioon myös se seikka, että tallennusluvan hinta riippuu aina LOPULLISTEN ÄÄNITTEIDEN MYYNTIHINNASTA, samoin kuin MYYTÄVÄN LEYERÄN SUURUUDESTA.

Kaikkein halvimmat luvat ovat niillä äänitteillä, joita jaellaan kuulijoille aivan ilmaiseksi (kuten joululahjalevyt). Maksullisilla levyillä tallennusluvan osuus on 7,4 prosenttia koko levyerän myyntihinnasta. Lisäksi myytäviä äänitteitä koskee arvonlisävero (ALV), jonka suuruus on 23 prosenttia.